Runojen kauneutta

Tarkoituksena olisi siis kirjoittaa pieni runo edellisen käyttäjän antamasta aiheesta ja sitten antaa myös aihe seuraavalle käyttäjälle. Tällainen topic oli myös joskus sayonaran foorumilla mutta koska itse pidin siitä kovasti niin ajattelin perustaa sen myös tännekin.

Koska minulla nyt ei ole edellistä postaajaa niin keksin itse jonkin pienen runon ja annan aiheen seuraavalle postaajalle. Hän sitten voi kirjoittaa runon antamastani aiheesta sekä antaa aiheen seuraavalle. Aiheita keksiessänne muistakaa ettei sen tarvitse olla mitään vakavaa vaan se voi olla jotain ihan älytöntäkin. Aiheeksi voi antaa vaikka pölypallo jos siltä tuntuu kunhan kumminkin pysytään kohtuudessa.

Itse laitan nyt tällaisen pienen raapustuksen jonka tein kauan aikaa sitten.

Uneni

Näin unta viimeyönä
Kaunista, katoavaista unta
Pidit minua sylissäsi
Suutelit minua huulillasi
Annoit lämpöä kehollasi
Näin hymyn kasvoillasi

Kaunista unta se oli
Ehkä joskus tottakin
Mutta enää ei muuta
Kuin unta haurasta
Toivetta ikuista

Joka yö uneni nään
Astun syliisi lämpimään
Joka aamu unestani herään
Vaatteeni lattialta kerään
Odotan yötä seuraavaa
Unta jossa sinut nähdä saan


Siinähän se. Ei mitenkään hyvä mutta kuitenkin... Seuraavalle aiheeksi annan Kosketus

Oih, Yuuka, tuo runosi oli niin kaunis ja ihana. ^///^
Eeeh, runo... Pidän runojen kirjoittamisesta mutta olen huono siinä. Niistä tulee niin usein huonoja. D: No kai sitä täytyy ainakin kokeilla, meni syteen tai saveen. :---D


Kosketus

Kosketin sinua
Tummia sileitä hiuksiasi
Koko kehoni värähtää
Jo pelkästä siitä ajatuksesta
Että joskus olit siinä vierelläni

Voin edelleen tuntea kädelläni
Sinun kätesi kosketuksen
Ja muistaa kaikki yhteiset hetkemme
Jolloin kuljimme yhdessä
Niin valossa kuin pimeydessäkin

Kyynel vierähtää poskelleni
Ikävöin sinua
Ja niitä kaikkia ihania hetkiä
Jotka olivat kuin suoraan satukirjasta
Olimme satujen prinssi ja prinsessa

Nyt se on kaikki muistoa vain
Enää en löydä kättäsi
Vaikka kuinka sitä hapuilisin
Enää en kuule ääntäsi
Joka pehmeästi kuiskasi korvaani

Miksi, miksi lähdit pois?
Ja jätit minut yksin
Tänne kylmään ja karuun maailmaan
Vailla toivoa tulevaisuudesta
Jossa voisin olla onnellinen kanssasi


Ja seuraavalle runoilijalle aiheena on Tuuli

Kiitokseni kehuista Jeppu-sama mutta ei se mikään hieno omasta mielestäni ollut. Toisin kuin sinun runosi jossa oli selvää surullisuutta ja rakkaimman luokse kaipuuta. Omani oli vain tökerö yritelmä niin kuin kaikki runoni yleensä muttei se estä minua niitä kirjoittamasta! Tässä siis runo sinun antamastasi aiheesta.

Tuuli

Herkä ilma kasvoilleni puhaltaa
Korvani ohi sujahtaa
Aikaan pienen äänen saa
Onnen kasvoilleni kohottaa

Hennon tuoksun se luoksein tuo
Lämmön ja hellyyden suo
Kyyneleeni kuivaa
Ikäväni pois pyyhkii
Aina lohduttamaan pyrkii

Vaikka rakkaani poistunut jo on
Tuuli silti luonain pysyy
Ja hiljaa minulta kysyy
"Oletko kunnossa; oletko elossa?"
En rakkaimpani mukana kuollut
En kuolemalle elämääni suonut

Tuuli minua lohduttaa
Tuuli minua tuudittaa
Se ikävän pois pyyhkii
Ja lohduttamaan pyrkii
Vaikka rakkaani poissa jo on
On luonani tuuli loppumaton


Siinähän se nyt sitten oli. Melko tönkköä tekstiä minulta mutta ei mahda mitähän. Kröhöm... Seuraavalle aiheeksi sitten Kuuma kaakao

Ihanan surullinen runo. Todellakin tunteitaherättävä. Miten voit olla noin taitava?

Pienenä koitin runoilla ja nyt tuli koitettua pitkästä aikaa. Ei todellakaan priimalaatua, mutta koitin silti.


Kuuma kaakao

[i]Tulen ulkoa
lunta luomasta.
Astun sisälle lämpimään,
pois talven huomasta.

Keitiöön astelen
mietin mikä lämmittäisi,
vilun karkottaisi,
hyvän olon toisi.

Kattilassa pienessä
tilkan maitoa lämmitän
kaakaojauheen siihen lisään,
hippunen kermavaahtoa vielä päälle.

Voiko ollakkaan
ihanampaa lämmittäjää,
vilun karkottajaa, kuin kuuma kaakao
kera kermavaahdon.


Seuraavalle runonrustaajalle aiheeksi tammi.

Ehen minä ole millään tapaa taitava runoilussa; kiitos vain Flower. Mutta sinähän se tässä nättejä runoja kirjoitat. Ainakin minä pidin kovasti tuosta sinun kirjoittamastasi kuumasta kaakaosta.

Tässä olisi nyt jotain siitä tammesta muttei kyllä tuntunut mitään järkevää tai hyvää syntyvän... Gomen...


Tammi

Maasta taivasta kohti kohoaa
Pilviä kohti kurkottaa
Ei vaan aurinkoa tavoita
Ei pilviin ulota
Juuret maassa kiinni on
Tuulen humina lohduton

Vaan monelle suojan se antaa
Lintujen pesät sateelta suojaa
Ketut pois karkottaa
Ja metsästäjät kadottaa
Turvan monelle luo
Kodin pienelle suo

Vaikka ihminen
Sen lattiaksi kaataa
Kahvaksi vääntää
Ja pöydäksi muovaa
Luonnossa se on korvaamaton
Koti monen olennon


Seuraavalle runoniekalle aiheeksi Hymy

Eipä ole taas tultu runoiltua. No, tässä nyt sitten. ^^

Matkustaa ympäri mailman,
tuntee jokaisen ihmisen.
Monet sen saavat
ja monet sen antavat.

Isoäidille sen annoi,
sain sen iloisena takaisin.
Isältä sen sain,
kun olin allapäin.
Heti paremmalle mielelle tulin.

Kolussa kaverilta lahjaksi sain,
ihan noin muuten vain.
Seuraavalle vastaantulijalle
sen annoin eteenpäin.

Niin se kiertää mailmaa.
Pieni, yksinkertainen asia
nimeltään hymy
= )

Seuraavan runo-aihe olkoon... sadesää